Viime kuukausina julkisuudessa on puhuttu paljon koulutuksesta. Sävy on ollut pääosin huolestunut. On murehdittu esimerkiksi suomalaislasten Pisa-tulosten laskua ja kannettu huolta koulujen eriytymisestä hyviksi ja huonoiksi koettuihin. Merkille on pantu myös se, että suomalaisten nuorten koulutustaso on laskenut alle OECD-maiden keskitason. Huoli tuntuu olevan yhteinen, mutta syyt kehityskuluille ja parannuskeinot nähdään eri tahoilla erilaisina.
Yhtenä syynä ei-toivottuun kehitykseen ovat varmasti olleet kouluihin viime vuosina ylhäältä käsin ajetut suuret muutosvaatimukset: itseohjautuva oppiminen, ilmiöoppiminen, perinteisistä luokkatiloista ja pulpeteista luopuminen jne. Toki suuri osa muutosvaatimuksista on pikkuhiljaa tukahtunut omaan mahdottomuuteensa.
Inkluusio eli kaikkien oppilaiden opettaminen yleisopetuksen ryhmissä on kaunis ajatus, ja monen oppimisvaikeuksista kärsivän oppilaan kohdalla varmasti toimivakin ratkaisu, mutta ei kaikkien. Etenkin silloin, jos oppimisvaikeudet johtuvat pääosin häiriökäyttäytymisestä, inkluusion haitat muille oppilaille muodostuvat huomattaviksi. Kouluissa täytyy olla riittävät mahdollisuudet myös oppilaiden eriyttämiseen pienryhmiin.
Viime päivien keskusteluissa on nostettu esiin ns. S2-oppilaat eli maahanmuuttajataustaiset oppilaat, joilla on suomi toisena kielenä. Tietyillä poliittisilla tahoilla heidät on haluttu esittää sekä koulujen eriytymisen että heikentyneiden oppimistulosten syyksi. S2-oppilaat ovat kuitenkin aivan samanlaisia oppilaita kuin ns. kantasuomalaisetkin oppilaat: joillakin löytyy opiskelumotivaatiota ja joillakin taas ei. Suomi kiistatta tarvitsee maahanmuuttoa, joten S2-oppilaisiin ei pitäisi suhtautua ongelmana vaan mahdollisena ratkaisuna. Tämä helpottaisi kotoutumista.
Asia, johon kaikkein eniten pitäisi kiinnittää huomiota ja reagoida, on oppilaiden suuresti lisääntynyt ahdistuneisuus ja masennus. Oppilashuollon resursseja eli kouluterveydenhoitajia, -kuraattoreita ja -psykologeja olisi lisättävä. Varhaisella puuttumisella voidaan estää ongelmien syvenemistä.
Nyt päättymässä olevan hallituskauden suuria saavutuksia on ollut oppivelvollisuuden laajentaminen toisen asteen opintoihin. Uudistukseen sisältyi näiden opintojen tekeminen maksuttomiksi. Tällä tiellä on hyvä jatkaa. Vasemmistoliiton ajamia tavoitteita ovat esimerkiksi opintorahan korotus ja opintolainan korkokatto.
Panostukset koulutukseen ovat investointeja tulevaisuuteen, eivät kulueriä. Ne maksavat itsensä moninkertaisina takaisin.
Julkaistu: Salon Seudun Sanomat 2.3.2023.