Ns. tunnin juna on herättänyt paljon keskustelua sen jälkeen, kun valtiovarainministeriö julkaisi tammikuussa raporttinsa, jossa hanke todettiin sekä taloudellisesti kannattamattomaksi että ilmastovaikutuksiltaan negatiiviseksi.

Kyseessähän on hanke, jota voimakkaimmin ovat ajaneet Turun kokoomusta lähellä olevat tahot. Lobbaus on ollut hurjaa ja ns. vaihtoehtoisia faktoja ei ole kaihdettu.

Ehkä härskein temppu on ollut hankkeen markkinoiminen ”nopeimpana ilmastotekona”. Nopeita ilmastotekoja todella tarvittaisiin, mutta valtiovarainministeriön raportin mukaan hankkeen rakentamisaikaiset päästöt olisivat niin suuria, että niiden kompensoitumisaika olisi 140 vuotta. Ja tämä hetkellä, jolloin tavoittelemme hiilineutraaliutta.

Huomioitava on myös se, että oikorata edellyttäisi kymmenien kilometrien matkalla täysin uuden noin 80 metriä leveän maastokäytävän raivaamista. Se olisi erittäin haitallista luonnon monimuotoisuudelle ja aiheuttaisi ison loven metsien hiilinieluun.

Valtiovarainministeriön raportin mukaan hankkeen noin 4 miljardin euron kustannukset jäisivät pääosin veronmaksajien harteille. Yksityistä rahaa olisi mahdollista saada mukaan vain, jos valtio takaisi sijoittajille tietyn tuoton. Veronmaksajien pussista rahat siis silloinkin lopulta otettaisiin ja vielä voittomarginaalikorotuksella. Paljon puhuttua EU-rahaa hankkeeseen saataisiin vain hitunen. Raportissa on arvioitu, että EU:n tuki rakentamiseen olisi 250 miljoonaa euroa.

Verorahoille löytyy kuitenkin vastuullisempaa ja vasemmistoliittolaisempaa tarvetta. Hyvinvointipalvelut on turvattava. Sosiaali- ja terveyspalveluihin tarvitaan lisää satsauksia. Vanhuspalveluiden surkeaan tilaan on reagoitava. Lasten ja nuorten pahoinvointiin puuttumiseen on löydyttävä resursseja, ja vasemmistoliiton johdolla tehtyä koulutuksen kunnianpalautusta on jatkettava. Se on investointi tulevaisuuteen.

Ja lopuksi, jottei jäisi väärää kuvaa, kannatan ehdottomasti myös raideliikenteeseen panostamista, mutta se on tehtävä järkiperustein hyötykustannussuhteet huomioiden. Ensimmäiset panostukset olisi tehtävä raideliikenteen korjausvelkaan, jota on jo yli miljardi euroa, ja lähijunaliikenteen kehittämiseen.

Julkaistu: Uusi päivä -lehti, maaliskuu 2023.