Wilma Välttämätön opiskeluhuollossa

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä teki maanantaisessa kaupunginvaltuuston kokouksessa aloitteen Wilman käyttöoikeuksien palauttamisesta opiskeluhuollon henkilöstölle. Aloite keräsi laajasti kannatusta muidenkin puolueiden valtuutetuilta kokoomusta lukuun ottamatta. Myös nuorisovaltuusto asettui aloitteen taakse.

Hyvinvointialueiden aloittaessa toimintansa 1.1.2023 oppilas- ja opiskelijahuollon henkilöstö siirtyi Salon kaupungin palveluksesta Varsinais-Suomen hyvinvointialueen palvelukseen. Tämä aiheutti suuren muutoksen opiskeluhuollon työskentelyyn, sillä Salon valitseman tietosuojalain tulkinnan mukaan opiskeluhuollolle ei voida antaa pääsyä kaupungin sivistyspalveluiden ylläpitämän Wilman oppilas- ja opiskelijatietoihin. Tämä on vaikeuttanut kouluterveydenhoitajien, -kuraattorien ja -psykologien työtä merkittävästi.

Opiskeluhuollon ja Wilman välisen linkin katkeaminen on aiheuttanut suurta haittaa koko kouluyhteisölle, mutta etenkin oppilaille ja opiskelijoille. Heille lakisääteisesti kuuluvista opiskeluhuollon palveluista on tullut hankalasti saavutettavia. Etenkin mielenterveyteen liittyvissä palveluissa kynnyksen pitäisi olla mahdollisimman matala.

Monissa kunnissa opiskeluhuollon työntekijöille on järjestetty pääsy heille tarpeellisiin Wilman oppilas- ja opiskelijatietoihin. Näin on jopa Salossa, Salon seudun koulutuskuntayhtymän ammattiopistossa.

Salon kaupungin sivistyspalveluissa onkin ryhdyttävä pikaisesti selvittämään ja toteuttamaan niitä keinoja, joilla opiskeluhuollolle voidaan järjestää pääsy Wilma-järjestelmään.

Salolaisten lasten ja nuorten on sujuvasti saatava heille kuuluvat palvelut. Se on meidän kaikkien etu.

Julkaistu: Salon Seudun sanomat 7.9.2023.

Sanat eivät ole vain sanoja

Sanat kumpuavat asenteista ja ajatuksista. Ääneenkin lausuttuina ne ovat jo käyneet läpi jonkinlaisen harkinta- ja muokkausprosessin. Kirjoitettuina ne ovat yleensä jo hyvinkin harkittuja kirjoittajansa asenteiden ja ajatusten kuvaajia.

Lainaan tähän pätkän erään saksalaisen sanoja hänen vuonna 1925 ilmestyneestä Taisteluni-kirjastaan. Kirjoittaja oli tuolloin vielä vain melko pienten piirien tuntema. Myöhemmin hänestä tuli maailmankuulu:

”− − Tämä tšekkien, puolalaisten, unkarilaisten, ruteenien, serbien ja kroaattien sekasikiö, jossa kaikkialla oli läsnä inhimillisen yhteiskunnan tuhoava basilli, juutalainen – tämä koko näytelmä oli minulle vastenmielinen. − − Mitä kauemmin asuin ja elin tuossa kaupungissa, sitä kiihkeämmäksi kasvoi vihani siellä parveilevia vieraita kansallisuuksia kohtaan, jotka olivat alkaneet kiilautua tuohon saksalaisen kulttuurin vanhaan taimitarhaan.”

Jos sanojen käyttäjä on taitava, ja maaperä otollinen, sanoilla voidaan muovata vastaanottajien asenne- ja ajatusmaailmaa.

Joskus harvoin käy sitten jopa niin, että sanoja pääsee sellaiseen vaikutusvaltaiseen asemaan, että hänellä on mahdollisuus muuttaa asenteensa, ajatuksensa ja sanansa teoiksi. Saatamme nyt olla Suomessa sellaisessa tilanteessa.

Julkaistu: Salon Seudun Sanomat 19.7.2023

Junataisto ei tosiaan ole ohi

Uuden Petteri Orpon (kok.) hallituksen hallitusohjelmaan sisältyy odotettu kirjaus ns. Turun tunnin juna -hankkeen edistämisestä. Odotettu siinä mielessä, että hanketta ovat koko ajan voimakkaimmin ajaneet juuri Turun kokoomusta lähellä olevat tahot, Petteri Orpo yhtenä näkyvimmistä.

Hankkeen kannattajat ovat tietysti lausuneet julki tyytyväisyytensä hallitusohjelman kirjauksesta, mutta mitään suuria riemunkiljahduksia ei ole kuultu. Reaktioiden vaisuus selittyy sillä, että hallitusohjelmaan on kirjattu vain Kupittaa−Salo- ja Espoo−Lohja-välien edistäminen, ei koko hankkeen. Lisäksi rahaa hallitusohjelma lupaa vain 460 miljoonaa euroa. Jo pelkästään Kupittaa−Salo-välin hinnaksi on Väylävirasto arvioinut 750 miljoonaa euroa.

Mainitusta hallitusohjelman kirjauksesta onkin vielä pitkä matka hankkeen toteutumiseen. Seuraava koetinkivi on rakentamispäätös. Edes hallituspuolueissa ei ole täyttä yksimielisyyttä tällaisen ”rautatiesiltarumpupolitiikan” järkevyydestä.

Suurin koetinkivi on tietysti raha. Hankkeen koko kustannusarvio on noin 4 miljardia euroa. Tässä kohtaa hankkeen kannattajat vetoavat yleensä EU-rahoitukseen. Valtioneuvoston Valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma vuosille 2021–2032 kertoo kuitenkin näin: ”Tukea voi komission työsuunnitelman mukaisesti hakea hankkeille, joiden toteuttamisesta on tehty kansallinen rahoituspäätös ja joiden hyöty-kustannussuhde on yli 1.” Helsinki–Turkua nopea junayhteys -hankkeen hyöty-kustannussuhteeksi Väylävirasto on hankearvioinnissaan (VÄYLÄ 50/2020) laskenut 0,44.

Jotakin kuitenkin EU:lta ehkä saataisiin. Valtiovarainministeriön sekä liikenne- ja viestintäministeriön tammikuussa julkaistussa raportissa arvioidaan, että EU:n tuki rakentamiseen olisi 250 miljoonaa eli vajaat 10 prosenttia kokonaiskustannuksista.

Yksityistä rahaa hankkeeseen on kyseisen raportin mukaan mahdollista saada vain, jos valtio takaa sijoittajille tietyn tuoton – eli veronmaksajat radan silloinkin maksaisivat ja vielä voittomarginaalilla korotettuna.

Salo on toistaiseksi päättänyt panostaa hankkeeseen 3,74 miljoonaa euroa suunnittelurahoja. Nyt hallitusohjelmassa kaivataan kuntia mukaan ratayhtiön omistajiksi eli osallistumaan rakennuskustannuksiin. Jos tähän lähdetään, siirrytään puhumaan aivan eri kokoluokan summista eli kymmenistä miljoonista euroista.

Valtaosa salolaisista suhtautuukin gallupien mukaan kielteisesti ratahankkeeseen. Esimerkiksi maaliskuussa 2023 Taloustutkimuksen kyselyssä vain 16 % vastanneista allekirjoitti väitteen ”Tunnin juna Turusta Helsinkiin pitää saada rakenteille valtiontalouden säästöpaineista huolimatta”.

Salon Seudun Sanomien pääkirjoitus 17.6.2023 esittää syyksi salolaisten nihkeyteen viestinnän epäonnistumisen: ”Tunnin juna toisi Salolle lukuisia hyötyjä, mutta niiden artikuloiminen äänestäjille on osoittautunut hyvin vaikeaksi.”

Olisiko kuitenkin niin, että syy ei ole lobbareiden osaamattomuudessa tai kuntalaisten ymmärtämättömyydessä, vaan siinä, että viesti on väärä? Väitetyt hyödyt ovat toiveita vailla tutkimusnäyttöä ja konkretiaa, mutta haitat olisivat täyttä totta. Tämän suurin osa salolaisista näkee ja ymmärtää.

Julkaistu: Salon Seudun Sanomat 22.6.2023.

Klippula kuuluu salolaisille

Vasemmistoliitto esitti marraskuussa 2021 valtuustoaloitteella Klippulan myyntiaikeiden perumista. Keskustelu asiasta oli pitkin kevättä 2022 hyvin vilkasta niin luottamuselimissä, Salon Seudun Sanomissa kuin sosiaalisessa mediassakin. Lopulta kesäkuussa 2022 valtuusto selvällä enemmistöllä veti Klippulan myynnistä.

Joulukuun 2022 budjettikokoukseen vasemmistoliitto valmisteli esityksen 20 000 euron määrärahasta käytettäväksi Klippulan kuntokartoitukseen, kunnostustoimiin ja käytön kehittämisen suunnitteluun. Valtuusto hyväksyi esityksen.

Viime keskiviikon (26.4.) kokouksessaan vapaa-ajan lautakunta päätti yllättäen palauttaa valmisteluun Klippulan tulevan kesän vuokraehdot eli leirejä ym. ei vastoin odotuksia voikaan vielä varata. Päätös on ainakin sosiaalisessa mediassa otettu vastaan melkoisella tyrmistyksellä.

Käsittääkseni huoli on turha. Olen ymmärtänyt niin, että Salon Seudun Sanomien aiheesta 29.4. julkaisema artikkeli antoi lautakunnan aikeista hiukan virheellisen tai ainakin puutteellisen kuvan. En missään nimessä usko, että lautakunta vastoin valtuuston ja kuntalaisten selkeää tahtoa pyrkii lopettamaan Klippulan toiminnan. Lautakunta kuitenkin haluaa lisää taustatietoja ja vuokrausehtojen selkiinnyttämistä. Lautakunta käsittelee asiaa seuraavan kerran ylimääräisessä kokouksessaan 15. toukokuuta. Toivon ja uskon, että silloin saadaan Klippulan vuokraehdoista hyvä ja kestävä ratkaisu.

Julkaistu: Salon Seudun Sanomat 4.5.2023.

Ratamiljardit hyvinvointipalveluihin

Ns. tunnin juna on herättänyt paljon keskustelua sen jälkeen, kun valtiovarainministeriö julkaisi tammikuussa raporttinsa, jossa hanke todettiin sekä taloudellisesti kannattamattomaksi että ilmastovaikutuksiltaan negatiiviseksi.

Kyseessähän on hanke, jota voimakkaimmin ovat ajaneet Turun kokoomusta lähellä olevat tahot. Lobbaus on ollut hurjaa ja ns. vaihtoehtoisia faktoja ei ole kaihdettu.

Ehkä härskein temppu on ollut hankkeen markkinoiminen ”nopeimpana ilmastotekona”. Nopeita ilmastotekoja todella tarvittaisiin, mutta valtiovarainministeriön raportin mukaan hankkeen rakentamisaikaiset päästöt olisivat niin suuria, että niiden kompensoitumisaika olisi 140 vuotta. Ja tämä hetkellä, jolloin tavoittelemme hiilineutraaliutta.

Huomioitava on myös se, että oikorata edellyttäisi kymmenien kilometrien matkalla täysin uuden noin 80 metriä leveän maastokäytävän raivaamista. Se olisi erittäin haitallista luonnon monimuotoisuudelle ja aiheuttaisi ison loven metsien hiilinieluun.

Valtiovarainministeriön raportin mukaan hankkeen noin 4 miljardin euron kustannukset jäisivät pääosin veronmaksajien harteille. Yksityistä rahaa olisi mahdollista saada mukaan vain, jos valtio takaisi sijoittajille tietyn tuoton. Veronmaksajien pussista rahat siis silloinkin lopulta otettaisiin ja vielä voittomarginaalikorotuksella. Paljon puhuttua EU-rahaa hankkeeseen saataisiin vain hitunen. Raportissa on arvioitu, että EU:n tuki rakentamiseen olisi 250 miljoonaa euroa.

Verorahoille löytyy kuitenkin vastuullisempaa ja vasemmistoliittolaisempaa tarvetta. Hyvinvointipalvelut on turvattava. Sosiaali- ja terveyspalveluihin tarvitaan lisää satsauksia. Vanhuspalveluiden surkeaan tilaan on reagoitava. Lasten ja nuorten pahoinvointiin puuttumiseen on löydyttävä resursseja, ja vasemmistoliiton johdolla tehtyä koulutuksen kunnianpalautusta on jatkettava. Se on investointi tulevaisuuteen.

Ja lopuksi, jottei jäisi väärää kuvaa, kannatan ehdottomasti myös raideliikenteeseen panostamista, mutta se on tehtävä järkiperustein hyötykustannussuhteet huomioiden. Ensimmäiset panostukset olisi tehtävä raideliikenteen korjausvelkaan, jota on jo yli miljardi euroa, ja lähijunaliikenteen kehittämiseen.

Julkaistu: Uusi päivä -lehti, maaliskuu 2023.

Tunnin junalle ehdottomasti ei

Ns. tunnin juna on noussut entistäkin voimakkaammin keskusteluihin sen jälkeen, kun valtiovarainministeriö julkaisi tammikuussa raporttinsa, jossa hanke todettiin sekä taloudellisesti kannattamattomaksi että ilmastovaikutuksiltaan negatiiviseksi.

Hankkeen toteuttamista haluavat tahot yrittävät nyt heppoisin perustein kyseenalaistaa raporttia. Hyvä esimerkki tästä oli viime torstaina (23.2.) Perniönseudun Lehdessä julkaistu Sini Ruohosen mielipidekirjoitus ”Tunnin juna ─ ehdottomasti kyllä”.

Kirjoituksessa väitettiin, että raportissa esitetään ”- – suppea näkökulma hankkeen kokonaisvaikutuksiin ja hyötyihin”. Tämä ei pidä paikkaansa. Raportti on valtiovarainministeriön sekä liikenne- ja viestintäministeriön virkavastuulla tekemä ja kattava. Sen lopputulema on, että ns. tunnin juna ”- – vaikuttaa lievästi myönteisesti Suomen kansainväliseen kilpailukykyyn, elinkeinoelämän vetovoimaan ja laajentaa hieman Etelä-Suomen työssäkäyntialueita.” Vaikutusten todetaan olevan kuitenkin niin pieniä, että ne eivät muuta merkittävästi hankkeen heikkoa hyötykustannussuhdetta.

Täsmälleen samaan tulokseen tuli Väylävirasto vuonna 2020 julkaisemassaan Helsinki─Turku nopean junayhteyden laajemmat taloudelliset vaikutukset -raportissa (VÄYLÄ 53/2020).

Ruohonen pyrkii kirjoituksessaan myös koplaamaan lähijunaliikenteen kehittämisen yhteen ns. tunnin junan kanssa. Tunnin junan virallinen nimi, Helsinki–Turku nopea junayhteys, kertoo kuitenkin, mistä kyseisessä miljardihankkeessa on kyse. Lähijunaliikenteen kehittäminen on siitä riippumatonta, ja olisi täysin mahdollista nykyiselläkin radalla asema- ja ohituspaikkoja luomalla.

Ja lopuksi, jottei jäisi väärää kuvaa, kannatan ehdottomasti myös raideliikenteeseen panostamista, mutta se on tehtävä järkiperustein hyötykustannussuhteet huomioiden. Ensimmäiset panostukset olisi tehtävä raideliikenteen korjausvelkaan, jota on jo yli miljardi euroa.

Julkaistu: Perniönseudun lehti 2.3.2023.

Koulutus on investointi

Viime kuukausina julkisuudessa on puhuttu paljon koulutuksesta. Sävy on ollut pääosin huolestunut. On murehdittu esimerkiksi suomalaislasten Pisa-tulosten laskua ja kannettu huolta koulujen eriytymisestä hyviksi ja huonoiksi koettuihin. Merkille on pantu myös se, että suomalaisten nuorten koulutustaso on laskenut alle OECD-maiden keskitason. Huoli tuntuu olevan yhteinen, mutta syyt kehityskuluille ja parannuskeinot nähdään eri tahoilla erilaisina.

Yhtenä syynä ei-toivottuun kehitykseen ovat varmasti olleet kouluihin viime vuosina ylhäältä käsin ajetut suuret muutosvaatimukset: itseohjautuva oppiminen, ilmiöoppiminen, perinteisistä luokkatiloista ja pulpeteista luopuminen jne. Toki suuri osa muutosvaatimuksista on pikkuhiljaa tukahtunut omaan mahdottomuuteensa.

Inkluusio eli kaikkien oppilaiden opettaminen yleisopetuksen ryhmissä on kaunis ajatus, ja monen oppimisvaikeuksista kärsivän oppilaan kohdalla varmasti toimivakin ratkaisu, mutta ei kaikkien. Etenkin silloin, jos oppimisvaikeudet johtuvat pääosin häiriökäyttäytymisestä, inkluusion haitat muille oppilaille muodostuvat huomattaviksi. Kouluissa täytyy olla riittävät mahdollisuudet myös oppilaiden eriyttämiseen pienryhmiin.

Viime päivien keskusteluissa on nostettu esiin ns. S2-oppilaat eli maahanmuuttajataustaiset oppilaat, joilla on suomi toisena kielenä. Tietyillä poliittisilla tahoilla heidät on haluttu esittää sekä koulujen eriytymisen että heikentyneiden oppimistulosten syyksi. S2-oppilaat ovat kuitenkin aivan samanlaisia oppilaita kuin ns. kantasuomalaisetkin oppilaat: joillakin löytyy opiskelumotivaatiota ja joillakin taas ei. Suomi kiistatta tarvitsee maahanmuuttoa, joten S2-oppilaisiin ei pitäisi suhtautua ongelmana vaan mahdollisena ratkaisuna. Tämä helpottaisi kotoutumista.

Asia, johon kaikkein eniten pitäisi kiinnittää huomiota ja reagoida, on oppilaiden suuresti lisääntynyt ahdistuneisuus ja masennus. Oppilashuollon resursseja eli kouluterveydenhoitajia, -kuraattoreita ja -psykologeja olisi lisättävä. Varhaisella puuttumisella voidaan estää ongelmien syvenemistä.

Nyt päättymässä olevan hallituskauden suuria saavutuksia on ollut oppivelvollisuuden laajentaminen toisen asteen opintoihin. Uudistukseen sisältyi näiden opintojen tekeminen maksuttomiksi. Tällä tiellä on hyvä jatkaa. Vasemmistoliiton ajamia tavoitteita ovat esimerkiksi opintorahan korotus ja opintolainan korkokatto.

Panostukset koulutukseen ovat investointeja tulevaisuuteen, eivät kulueriä. Ne maksavat itsensä moninkertaisina takaisin.

Julkaistu: Salon Seudun Sanomat 2.3.2023.

Auranmaan viikkolehden haastattelu

Kosken torilla perjantaina vieraillut Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas Timo Lähteenmäki tietää omasta kokemuksesta, että opettajalähtöinen opetus sopii useimmille. Kuva: Asko Virtanen

Mikä on keskeisin vaaliteemasi?

-Ratamiljardit lapsille, nuorille ja vanhuksille. Vastustan Turun ja Helsingin välistä tunnin junaa.

Miten edistäisit Auranmaan ja muiden maaseutumaisten alueiden asiaa?

-Maaseututaajamat on pidettävä elinvoimaisina kaikin keinoin. Viime kädessä vaikka valtion tuella.

Mihin valiokuntaan menisit tai minkä ministerinsalkun ottaisit?

-Liikenne- ja viestintävaliokuntaan.

Mitkä puolueet näkisit hallituksessa?

-Vasemmistoliiton, demarit ja vihreät ainakin. Nykyinenkin pohja on ollut yllättävän toimiva.

Mitä valtion menoja karsisit?

-Ympäristölle haitallisia yritystukia.

Miten lisäisit valtion tuloja?

-Veropohjaa tilkitsemällä. Listaamattomien yritysten veroetu on poistettava.

Suomalaisten nuorten Pisa-tulokset ovat laskeneet roimasti. Miten ne saadaan uudelleen nousuun?

-Olen historian ja yhteiskuntaopin opettaja Salon Hermannin koulussa. Pitäisi palata perusasioihin. Opettajajohtoinen opetus sopii parhaiten suurimmalle osalle oppilaita. Inkluusio on kaunis ajatus, mutta sen toteuttaminen hankalaa.

Mitä pidät keskeisimpänä toimenpiteenä, jonka Suomi pystyy tekemään ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi?

-Pitää vauhdittaa vihreää siirtymää. Sieltä voi tulla uusi Nokia.

Koirat ja kompostit pistettiin rekisteriin. Mitä olisi syytä rekisteröidä seuraavaksi?

-Isoveli valvoo jo ihan tarpeeksi.

Millä tavoin aiot olla kansanedustajana kansalaisten tavoitettavissa?

-On hyvä jalkautua aina kuin se on mahdollista. Sähköpostikin on hyvä väline pitää yhteyttä.

Julkaistu: Auranmaan viikkolehti 28.2.2023, Asko Virtanen.

Rohkeampia avauksia Klippulasta

Salon kaupunginvaltuusto päätti joulukuussa 2020 asettaa Klippulan myyntiin. Marraskuussa 2021 vasemmistoliitto teki valtuustoaloitteen Klippulan myyntipäätöksen perumisesta. Kaikkiaan 11 valtuutettua eri puolueista allekirjoitti aloitteen. Aloitetta käsiteltiin valtuuston tammikuun kokouksessa ja asia päätettiin palauttaa valmisteltavaksi.

Opetuslautakunta ja vapaa-ajanlautakunta ovat nyt todenneet, että niillä ei ole käyttöä Klippulalle. Päätösten perusteluita lukiessa tulee sellainen olo, että on menty helpoimman kautta. On varmasti totta, että sen kaltaiselle käytölle, mitä Klippulassa on joskus aikoinaan harjoitettu, ei ole tarvetta. Mutta nyt tarvittaisiinkin rohkeampia visioita, sitä ns. boksin ulkopuolelta ajattelua.

Venäjän Ukrainaan suorittaman hyökkäyksen jäljiltä Salossa on parhaillaan runsaasti toista sataa oppivelvollisuusikäistä ukrainalaista lasta ja nuorta. Voitaisiinko heille järjestää kesäleirejä ja muuta toimintaa Klippulassa? Salolaisten auttamishalu ukrainalaisia kohtaan on ollut hyvin korkealla. Olen varma, että idealle löytyisi vapaaehtoistaho toteuttajaksi yhteistoiminnassa kaupungin ja vastaanottokeskusten kanssa. Uskon, että ukrainalaisperheet arvostaisivat tällaista kädenojennusta.

Klippulassa on useita majoitusrakennuksia. Kuva: SSS/Tommi Loimovuori

Klippulan myyntiaikeita on perusteltu Klippulan vähäisellä käytöllä. Tähän olisi varmasti mahdollisuus vaikuttaa kunnollisella markkinoinnilla. Harva salolainen tietää, että Klippulaa on mahdollista vuokrata esim. syntymäpäivä- ym. juhliin tai perheelle kesäistä viikonloppua varten.

Yksi Klippulan aktiivisista käyttäjistä on ollut Salon Urheilukalastajat. Se on järjestänyt Klippulassa koulutusta ja kalastusleirejä sekä lapsille että aikuisille. Toimintaa on suunnitteilla tulevallekin kesälle.

Pidetään Klippula salolaisilla.

Julkaistu: Salon Seudun Sanomat 25.5.2022.

Klippula Nykyisille ja tuleville salolaisille

Klippulan myyntipäätöksen peruminen on saanut viime aikoina vahvaa kannatusta useiden puolueiden luottamushenkilöiden parissa. Lisäksi kuntalaismielipide tuntuu olevan vahvasti Klippulan säilyttämisen kannalla. Pekka Salomaa ilmaisi Tätä mieltä -palstalla (SSS 4.6.2022) huolensa siitä, että päätöksiä Klippulasta ”tehdään varttuneiden kaupunkilaisten nostalgisten lapsuusmuistojen pohjalta”.

Nyt kun Klippulasta on ollut paljon puhetta julkisuudessa, salolaiset ovat ymmärrettävästä innostuneet tuomaan esille mukavia lapsuusmuistojaan Klippulan kesäleireiltä. Näin on ollut etenkin sosiaalisessa mediassa. Olen samaa mieltä Salomaan kanssa siitä, että päätöksiä ei pidä tehdä menneitä kaihoten. Mutta pyrkimyksessä perua Klippulan myyntiaikeet ei ole kyse nostalgiasta vaan tämän ainutlaatuisen paikan säilyttämisestä nykyisille ja tuleville salolaisille.

Klippulan ylläpito ei nykyisellään juurikaan rasita Salon taloutta. Klippulan käyttökustannukset viime vuonna olivat 25 024 euroa. Suurin kustannuserä oli rakennusten ja huoneistojen vuokra: 12 794 euroa. Nämä vuokrat ovat kaupungin sisäistä rahansiirtelyä. Kun huomioidaan myös tulopuoli eli ulkopuolisten käyttäjien maksamat vuokrat, oikea vuosikustannus salolaisille veronmaksajille oli noin 9 000 euroa.

Jos päätös Klippulan myynnistä saadaan peruttua kaupunginvaltuuston kokouksessa 13. kesäkuuta, on luottamushenkilöillä, viranhaltijoilla, yhdistyksillä ja kuntalaisilla mahdollisuus ryhtyä pohtimaan, miten Klippulaa kehitettäisiin paremmin palvelemaan nykyisiä ja tulevia salolaisia. Lupaava alku on se, että nyt kun tieto tämän upean paikan vuokrausmahdollisuudesta on saatu julkisuuteen, kuluvan kesän viikonloput ovat jo täynnä yhdistysten ja yksityishenkilöiden varauksia.

Klippulalle on siis kysyntää.

Julkaistu: Salon Seudun Sanomat 7.6.2022.