Koulutus on investointi

Viime kuukausina julkisuudessa on puhuttu paljon koulutuksesta. Sävy on ollut pääosin huolestunut. On murehdittu esimerkiksi suomalaislasten Pisa-tulosten laskua ja kannettu huolta koulujen eriytymisestä hyviksi ja huonoiksi koettuihin. Merkille on pantu myös se, että suomalaisten nuorten koulutustaso on laskenut alle OECD-maiden keskitason. Huoli tuntuu olevan yhteinen, mutta syyt kehityskuluille ja parannuskeinot nähdään eri tahoilla erilaisina.

Yhtenä syynä ei-toivottuun kehitykseen ovat varmasti olleet kouluihin viime vuosina ylhäältä käsin ajetut suuret muutosvaatimukset: itseohjautuva oppiminen, ilmiöoppiminen, perinteisistä luokkatiloista ja pulpeteista luopuminen jne. Toki suuri osa muutosvaatimuksista on pikkuhiljaa tukahtunut omaan mahdottomuuteensa.

Inkluusio eli kaikkien oppilaiden opettaminen yleisopetuksen ryhmissä on kaunis ajatus, ja monen oppimisvaikeuksista kärsivän oppilaan kohdalla varmasti toimivakin ratkaisu, mutta ei kaikkien. Etenkin silloin, jos oppimisvaikeudet johtuvat pääosin häiriökäyttäytymisestä, inkluusion haitat muille oppilaille muodostuvat huomattaviksi. Kouluissa täytyy olla riittävät mahdollisuudet myös oppilaiden eriyttämiseen pienryhmiin.

Viime päivien keskusteluissa on nostettu esiin ns. S2-oppilaat eli maahanmuuttajataustaiset oppilaat, joilla on suomi toisena kielenä. Tietyillä poliittisilla tahoilla heidät on haluttu esittää sekä koulujen eriytymisen että heikentyneiden oppimistulosten syyksi. S2-oppilaat ovat kuitenkin aivan samanlaisia oppilaita kuin ns. kantasuomalaisetkin oppilaat: joillakin löytyy opiskelumotivaatiota ja joillakin taas ei. Suomi kiistatta tarvitsee maahanmuuttoa, joten S2-oppilaisiin ei pitäisi suhtautua ongelmana vaan mahdollisena ratkaisuna. Tämä helpottaisi kotoutumista.

Asia, johon kaikkein eniten pitäisi kiinnittää huomiota ja reagoida, on oppilaiden suuresti lisääntynyt ahdistuneisuus ja masennus. Oppilashuollon resursseja eli kouluterveydenhoitajia, -kuraattoreita ja -psykologeja olisi lisättävä. Varhaisella puuttumisella voidaan estää ongelmien syvenemistä.

Nyt päättymässä olevan hallituskauden suuria saavutuksia on ollut oppivelvollisuuden laajentaminen toisen asteen opintoihin. Uudistukseen sisältyi näiden opintojen tekeminen maksuttomiksi. Tällä tiellä on hyvä jatkaa. Vasemmistoliiton ajamia tavoitteita ovat esimerkiksi opintorahan korotus ja opintolainan korkokatto.

Panostukset koulutukseen ovat investointeja tulevaisuuteen, eivät kulueriä. Ne maksavat itsensä moninkertaisina takaisin.

Julkaistu: Salon Seudun Sanomat 2.3.2023.

Auranmaan viikkolehden haastattelu

Kosken torilla perjantaina vieraillut Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas Timo Lähteenmäki tietää omasta kokemuksesta, että opettajalähtöinen opetus sopii useimmille. Kuva: Asko Virtanen

Mikä on keskeisin vaaliteemasi?

-Ratamiljardit lapsille, nuorille ja vanhuksille. Vastustan Turun ja Helsingin välistä tunnin junaa.

Miten edistäisit Auranmaan ja muiden maaseutumaisten alueiden asiaa?

-Maaseututaajamat on pidettävä elinvoimaisina kaikin keinoin. Viime kädessä vaikka valtion tuella.

Mihin valiokuntaan menisit tai minkä ministerinsalkun ottaisit?

-Liikenne- ja viestintävaliokuntaan.

Mitkä puolueet näkisit hallituksessa?

-Vasemmistoliiton, demarit ja vihreät ainakin. Nykyinenkin pohja on ollut yllättävän toimiva.

Mitä valtion menoja karsisit?

-Ympäristölle haitallisia yritystukia.

Miten lisäisit valtion tuloja?

-Veropohjaa tilkitsemällä. Listaamattomien yritysten veroetu on poistettava.

Suomalaisten nuorten Pisa-tulokset ovat laskeneet roimasti. Miten ne saadaan uudelleen nousuun?

-Olen historian ja yhteiskuntaopin opettaja Salon Hermannin koulussa. Pitäisi palata perusasioihin. Opettajajohtoinen opetus sopii parhaiten suurimmalle osalle oppilaita. Inkluusio on kaunis ajatus, mutta sen toteuttaminen hankalaa.

Mitä pidät keskeisimpänä toimenpiteenä, jonka Suomi pystyy tekemään ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi?

-Pitää vauhdittaa vihreää siirtymää. Sieltä voi tulla uusi Nokia.

Koirat ja kompostit pistettiin rekisteriin. Mitä olisi syytä rekisteröidä seuraavaksi?

-Isoveli valvoo jo ihan tarpeeksi.

Millä tavoin aiot olla kansanedustajana kansalaisten tavoitettavissa?

-On hyvä jalkautua aina kuin se on mahdollista. Sähköpostikin on hyvä väline pitää yhteyttä.

Julkaistu: Auranmaan viikkolehti 28.2.2023, Asko Virtanen.

Rohkeampia avauksia Klippulasta

Salon kaupunginvaltuusto päätti joulukuussa 2020 asettaa Klippulan myyntiin. Marraskuussa 2021 vasemmistoliitto teki valtuustoaloitteen Klippulan myyntipäätöksen perumisesta. Kaikkiaan 11 valtuutettua eri puolueista allekirjoitti aloitteen. Aloitetta käsiteltiin valtuuston tammikuun kokouksessa ja asia päätettiin palauttaa valmisteltavaksi.

Opetuslautakunta ja vapaa-ajanlautakunta ovat nyt todenneet, että niillä ei ole käyttöä Klippulalle. Päätösten perusteluita lukiessa tulee sellainen olo, että on menty helpoimman kautta. On varmasti totta, että sen kaltaiselle käytölle, mitä Klippulassa on joskus aikoinaan harjoitettu, ei ole tarvetta. Mutta nyt tarvittaisiinkin rohkeampia visioita, sitä ns. boksin ulkopuolelta ajattelua.

Venäjän Ukrainaan suorittaman hyökkäyksen jäljiltä Salossa on parhaillaan runsaasti toista sataa oppivelvollisuusikäistä ukrainalaista lasta ja nuorta. Voitaisiinko heille järjestää kesäleirejä ja muuta toimintaa Klippulassa? Salolaisten auttamishalu ukrainalaisia kohtaan on ollut hyvin korkealla. Olen varma, että idealle löytyisi vapaaehtoistaho toteuttajaksi yhteistoiminnassa kaupungin ja vastaanottokeskusten kanssa. Uskon, että ukrainalaisperheet arvostaisivat tällaista kädenojennusta.

Klippulassa on useita majoitusrakennuksia. Kuva: SSS/Tommi Loimovuori

Klippulan myyntiaikeita on perusteltu Klippulan vähäisellä käytöllä. Tähän olisi varmasti mahdollisuus vaikuttaa kunnollisella markkinoinnilla. Harva salolainen tietää, että Klippulaa on mahdollista vuokrata esim. syntymäpäivä- ym. juhliin tai perheelle kesäistä viikonloppua varten.

Yksi Klippulan aktiivisista käyttäjistä on ollut Salon Urheilukalastajat. Se on järjestänyt Klippulassa koulutusta ja kalastusleirejä sekä lapsille että aikuisille. Toimintaa on suunnitteilla tulevallekin kesälle.

Pidetään Klippula salolaisilla.

Julkaistu: Salon Seudun Sanomat 25.5.2022.

Klippula Nykyisille ja tuleville salolaisille

Klippulan myyntipäätöksen peruminen on saanut viime aikoina vahvaa kannatusta useiden puolueiden luottamushenkilöiden parissa. Lisäksi kuntalaismielipide tuntuu olevan vahvasti Klippulan säilyttämisen kannalla. Pekka Salomaa ilmaisi Tätä mieltä -palstalla (SSS 4.6.2022) huolensa siitä, että päätöksiä Klippulasta ”tehdään varttuneiden kaupunkilaisten nostalgisten lapsuusmuistojen pohjalta”.

Nyt kun Klippulasta on ollut paljon puhetta julkisuudessa, salolaiset ovat ymmärrettävästä innostuneet tuomaan esille mukavia lapsuusmuistojaan Klippulan kesäleireiltä. Näin on ollut etenkin sosiaalisessa mediassa. Olen samaa mieltä Salomaan kanssa siitä, että päätöksiä ei pidä tehdä menneitä kaihoten. Mutta pyrkimyksessä perua Klippulan myyntiaikeet ei ole kyse nostalgiasta vaan tämän ainutlaatuisen paikan säilyttämisestä nykyisille ja tuleville salolaisille.

Klippulan ylläpito ei nykyisellään juurikaan rasita Salon taloutta. Klippulan käyttökustannukset viime vuonna olivat 25 024 euroa. Suurin kustannuserä oli rakennusten ja huoneistojen vuokra: 12 794 euroa. Nämä vuokrat ovat kaupungin sisäistä rahansiirtelyä. Kun huomioidaan myös tulopuoli eli ulkopuolisten käyttäjien maksamat vuokrat, oikea vuosikustannus salolaisille veronmaksajille oli noin 9 000 euroa.

Jos päätös Klippulan myynnistä saadaan peruttua kaupunginvaltuuston kokouksessa 13. kesäkuuta, on luottamushenkilöillä, viranhaltijoilla, yhdistyksillä ja kuntalaisilla mahdollisuus ryhtyä pohtimaan, miten Klippulaa kehitettäisiin paremmin palvelemaan nykyisiä ja tulevia salolaisia. Lupaava alku on se, että nyt kun tieto tämän upean paikan vuokrausmahdollisuudesta on saatu julkisuuteen, kuluvan kesän viikonloput ovat jo täynnä yhdistysten ja yksityishenkilöiden varauksia.

Klippulalle on siis kysyntää.

Julkaistu: Salon Seudun Sanomat 7.6.2022.

Panostuksia raideliikenteeseen

Raideliikenne on parhaimmillaan tehokas ja ympäristöystävällinen joukkoliikennemuoto. Panostukset siihen on kuitenkin tehtävä järkiperustein.

Huomio on viime vuosina keskittynyt lähinnä suunnitteilla oleviin kolmeen suureen ratahankkeeseen. Samaan aikaan olemassa olevien ratojen korjausvelka on kasvanut jo yli miljardin euron. Sen umpeen kurominen olisi ensiarvoisen tärkeää. On myös kysyttävä, miten rahat riittäisivät uusien ratojen kunnossapitoon, kun ne eivät riitä nykytilanteessakaan.

Lähijunaliikenteeseen panostaminen olisi myös tärkeää. Varsinais-Suomessa sen kehittämistä on valitettavasti viime aikoina yritetty koplata yhteen ns. tunnin junan kanssa. Tunnin junan virallinen nimi, HelsinkiTurku nopea junayhteys, kertoo, mistä kyseisessä miljardihankkeessa on kyse. Lähijunaliikenteen kehittäminen on siitä riippumatonta, ja olisi täysin mahdollista nykyisellä radalla asema- ja ohituspaikkoja luomalla.

Toki Helsinki–Turku-yhteyskin kaipaa panostuksia. Väyläviraston hankearvioinnissa (VÄYLÄ 50/2020) Rantarataan perustuva hankevaihtoehto Ve R1 todettiin hyötykustannussuhteeltaan parhaaksi (H/K 0,70). Tässä vaihtoehdossa tehtäisiin pieniä oikaisuja ja nopeutuksia sekä kaksoisraide välille SaloHajala. Nämä toimet lisäisivät kaukojunien aikatauluvarmuutta ja lyhentäisivät matka-aikaa Helsingin ja Turun välillä 5–7 minuuttia. Kustannusarvio näille parannuksille oli vain 94 miljoonaa euroa. Melkoinen ero kokonaan uuden radan kustannusarvioon, joka tuolloin oli samalla Turku–Espoo-välillä 3, 334 miljardia euroa.

Myös moottoritietä myötäilevä oikoratavaihtoehto olisi tarkemman selvittämisen arvoinen. Se olisi toteutettavissa nyt valittua linjausta edullisemmin ja olisi lisäksi luontoystävällisempi. Nykyinen linjaushan edellyttäisi kymmenien kilometrien matkalla täysin uuden noin 80 metriä leveän maastokäytävän raivaamista, mikä olisi erittäin haitallista luonnon monimuotoisuudelle ja aiheuttaisi ison loven metsien hiilinieluun. Hankkeen rakentamisaikaiset ilmastopäästöthän on lisäksi arvioitu niin suuriksi, että niiden kompensoitumisaika olisi 140 vuotta. Ja tämä hetkellä, jolloin tavoittelemme hiilineutraaliutta.

Vielä lopuksi monen niin junassa työmatkaansa taittavan kuin muutoinkin matkustavan toive: junien nettiyhteydet olisi saatava kuntoon. Paremmin toimivat yhteydet mahdollistaisivat tehokkaamman junassa työskentelyn ja tietysti myös luotettavamman mobiililaitteiden viihdekäytön. Tähän VR:n ja operaattorien olisi yhteisesti ryhdyttävä panostamaan.

Julkaistu: Salon Seudun Sanomat 17.2.2023.

Haluatko maksaa?

Haluatko maksaa Turun tunnin junan? Haluat tai et, maksat, jos hanke toteutuu. Valtiovarainministeriön tiistaina 24. tammikuuta julkaiseman raportin mukaan kyseisen noin 4 miljardin euron hankkeen kustantaminen jäisi pääosin valtion ja kuntien, eli veronmaksajien, harteille. Yksityistä rahaa hankkeeseen olisi raportin mukaan mahdollista saada vain, jos valtio takaisi sijoittajille tietyn tuoton. Veronmaksajien pussista rahat siis silloinkin lopulta otettaisiin ja vielä voittomarginaalikorotuksella.

Paljon puhuttua EU-rahaa hankkeeseen saataisiin vain hitunen – jos sitäkään. Valtioneuvoston Valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma vuosille 2021–2032 kertoo EU-rahoituksesta näin: ”Enimmäistuki liikenneverkkojen rakentamiseen on 30 prosenttia (tietyissä tapauksissa 50 prosenttia) ja suunnitteluun 50 prosenttia. Tukea voi komission työsuunnitelman mukaisesti hakea hankkeille, joiden toteuttamisesta on tehty kansallinen rahoituspäätös ja joiden hyöty-kustannussuhde on yli 1.” (https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163389/VN_2021_75.pdf?sequence=1&isAllowed=y)

Helsinki–Turkua nopea junayhteys -hankkeen hyöty-kustannussuhteeksi Väylävirasto on hankearvioinnissaan (VÄYLÄ 50/2020) laskenut 0,44. Se jää kirkkaasti alle EU:n vaatiman lukeman.

Jotakin kuitenkin EU:lta ilmeisesti silti saataisiin. Valtiovarainministeriön tuoreessa raportissa on arvioitu, että EU:n tuki rakentamiseen olisi 250 miljoonaa euroa eli 7,4 prosenttia kokonaiskustannuksista (https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164565).

Nyt on viimeinkin vastuullisten päättäjien herättävä, ja pysäytettävä tämä hanke.

Julkaistu: Salon Seudun Sanomat 2.2.2023.

Profiloidumme kulttuuri- ja liikuntakaupunkina

Otsikon lainaus on kaupunginvaltuuston maanantaina 12. joulukuuta hyväksymästä Salon kaupunkistrategiasta. Samana päivänä valtuustossa vahvistettiin myös Salon talousarvio tulevalle vuodelle, ja sen perusteella vaikuttaa vahvasti siltä, että tuo strategian kirjaus tulee jäämään kulttuurin osalta vain kauniiksi sanoiksi paperilla: uuden jäähallin suunnitteluun annettiin talousarviossa 300 000 euroa, mutta kulttuuritilojen tilatarpeiden kartoittamiseen ei mitään.

Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Kalle Räike esitti Salon Seudun Sanomien Tätä mieltä -palstalla 17. joulukuuta ryhmänsä näkemyksen siitä, miten tällaiseen jakoon päädyttiin. Kyseessä oli yritys selittää musta valkoiseksi.

Talousarvion pohjaesityksenä oli varata 500 000 euroa uuden jäähallin suunnitteluun. Vasemmistoliiton oli tarkoitus esittää budjettikokouksessa Marja Ruokosen muotoilema esitys, jossa jäähallin hulppea suunnitteluraha olisi pienennetty 300 000 euroksi ja säästynyt 200 000 euroa olisi käytetty sisäilmaongelmaisen Salon Teatterin korjaamisen. Sunnuntai-iltana pidetyssä valtuustoryhmien puheenjohtajien kokouksessa kävi kuitenkin ilmi, että esityksellä ei olisi läpimenon mahdollisuuksia. Niinpä päätimme jättää oman esityksemme tekemättä ja tukea kompromissia, jonka vihreät esittivät: 350 000 euroa jäähallin suunnitteluun ja 100 000 euroa varataan suunnitteluun, jossa kartoitetaan nykyiset tilat ja selvitetään kulttuuri- ja urheilutoimijoiden tarpeet.

Tässä kohtaa valtuustossa alkoi keskustelu siitä, että kulttuurin ja liikunnan vastakkainasettelu ei ole rakentavaa. Tällaisesta vuosikymmeniä sekä kulttuurin että liikunnan saralla hääränneestä tuntuu kummalliselta, että sitä ei koeta vastakkainasetteluksi, jos toinen saa ja toinen ei, mutta se koetaan, jos molemmille yritetään antaa.

Esitetty kompromissi ei kuitenkaan saanut valtuustossa riittävää kannatusta. Puheissa kulttuurimyönteisenä esiintyvä kokoomus tyrmäsi ehdotuksen yksimielisesti, muissa vastustaneissa puolueissa oli sentään pientä hajontaa. Kosmeettisena kädenojennuksena kulttuuriväelle kokoomus esitti pontta eli toivomusta kulttuuri- ja urheilutoimijoiden tarpeiden selvittämisestä.

”Profiloidumme kulttuuri- ja liikuntakaupunkina.” Nyt olisi ollut hyvä tilaisuus osoittaa, että tuo strategian lause ei ole tyhjää sanahelinää. Kulttuuripalveluilla – ja liikuntapalveluilla – on merkittävä vaikutus ihmisten viihtyvyyteen ja hyvinvointiin; ja sitä myöten myös asuinpaikan valintaan. Jos jatkamme valtuuston nyt luomilla askelmerkeillä, on todennäköistä, että kaupunkistrategiamme uusi visio toteutuu juuri siinä muodossa, johon se on jo irvileukojen suussa vääntynyt: ”Salo – kestävän menetyksen koti”.

Julkaistu: Salon Seudun Sanomat 20.12.2022.

Tunnin juna pysäytettävä

Turun Tunnin juna oy julkaisi tiistaina 3. tammikuuta tiedotteen, jossa esiteltiin Helsinki─Turku-välille kaavaillun ratahankeen vaikutuksia matka-aikoihin. Tiedotteessa kerrottiin, että matka taittuisi nopeimmillaan Express-junilla 78 minuutissa. Välipysähdyksiä tekevillä IC-junilla matka-aika olisi 86 minuuttia. Heränneestä vilkkaasta keskustelusta päätellen monille tuli yllätyksenä, että matka-aika ei olisikaan Tunnin juna -brändin lupailema tunti, vaan lähempänä puoltatoista tuntia.

Hanketta on harhaanjohtavan nimen lisäksi pyritty edistämään muillakin kyseenalaisilla keinoilla. Hanketta lobbaamaan perustettu Tunnin juna -sivusto mm. väitti pitkään, että rata lyhentäisi matkaa Helsingin ja Turun välillä 40 kilometriä. Vasta useiden yhteydenottojen jälkeen sivusto suostui korjaamaan määräksi Väyläviraston ilmoittaman 26 kilometriä.

Myös kustannukset on alusta asti pyritty esittämään alakanttiin ja tämä jatkuu edelleen. Vaikka Helsinki─Turku-välin ratahanke koostuu neljästä osasta, kustannuksia esitellään mielellään vain pala kerrallaan. Kokonaisuutena hankkeen kustannusarvio on tällä hetkellä noin 4 miljardia euroa: Espoo─Salo-oikorata 2,875 miljardia, Salo─Turku kaksoisraide 750 miljoonaa, Espoon kaupunkirata 275 miljoonaa, Turun ratapihat ja Kupittaa─Turku-kaksoisraide 108 miljoonaa (Väylävirasto: Helsinki─Turku nopea junayhteys ─ Yhteysvälikortit 2/2021 ja 6/2022). Voimakkaan inflaation ja korkojen nousun takia voidaan olla varmoja, että toteutuessaan hanke nielisi veronmaksajien rahoja huomattavasti tuotakin enemmän. Lisäksi Väyläviraston esittämästä kustannusarviosta puuttuvat kokonaan mm. kaluston uusimisen kustannukset.

Tilanteessa, jossa meidän on varauduttava sosiaali- ja terveyspalvelujen lisärahoitukseen, puolustusvoimien tarpeisiin, huoltovarmuuden ylläpitämiseen, sähkötukiin jne., ainoa vastuullinen päätös olisi pysäyttää tämä ratahanke.

Julkaistu: Turun Sanomat 10.1.2023.