Jäin kesäkuun alussa eläkkeelle. Tai oikeastaan jäin jo toisen kerran. Sain toukokuussa 2024 aivoinfarktin, ja kesällä 2025 pääsin sitten työkyvyttömyyseläkkeelle. Olisin sitten itse asiassa päässyt eläkkeelle jo ikänikin puolesta kesällä 2025. Pidin kuitenkin kovasti työstäni ja oppilaistani, ja halusin mieluummin jäädä eläkkeelle töistä kuin sairasvuoteelta. Niinpä halusin vielä palata töihin, ja reilun vuoden kuntoutuksen jälkeen se onnistui. Minulle räätälöitiin puolipäiväinen työsopimus ja sen jaksoin hyvin tehdä. Tietysti osin siksi, että oppilaat ja koko työyhteisö ottivat minut mahtavasti vastaan.

Joo. Toi yllä oleva nyt tuli kirjoitettua tästä omasta tilanteestani. Mutta varsinaisesti minun piti kirjoittaa siitä kummallisesta tilanteesta, josta Hesarissa tänään kerrottiin: Tavallisten kansalaisten pitäisi jaksaa työelämässä koko ajan pidempään, mutta samanaikaisesti hyvätuloiset johtajat ryhtyvät keventämään työntekoa jo hyvissä ajoin ennen eläkeikää.

Tavallisilta palkansaajilta on tukittu reitit työelämän keventämiseksi uran loppuvaiheessa. Esimerkiksi vuorotteluvapaa ja aikuiskoulutustuki on lakkautettu nykyhallituksen aikana, ja osa-aikaeläke poistettiin Sipilän hallituksen toimesta.

Onko vain johtajien työ niin raskasta, että sitä pitää voida keventää työuran loppupuolella. En usko.

#eläkkeelle