Omaishoitajien työ korvaa kotihoitoa, ympärivuorokautista hoivaa ja jopa sairaalahoitoa. Suomessa on arviolta jopa 300 000–1 000 000 läheisestään huolehtivaa henkilöä, mutta virallisen hyvinvointialueen kanssa tehdyn omaishoitosopimuksen piirissä on noin 51 000–62 000 henkilöä.

Monet siis hoitavat läheisiään ilman mitään yhteiskunnan rahallista tukea. Kun hoidettavan tarve on päivittäistä tai ympärivuorokautista ilman keskeytyksiä, on peruspalkkio vähintään 530 €/kk. Ja tämä on veroalaista tuloa.

Omaishoidon keskeisimmät ongelmat liittyvät riittämättömiin palveluihin, alueelliseen eriarvoisuuteen, omaishoitajien suureen kuormitukseen ja tietysti hyvinvointialueiden säästöpaineisiin. Kaikki nämä aiheuttavat yhdessä usein rankkaa kuormitusta omaishoitajille.

Omaishoidolle ei ole käytännössä vaihtoehtoja, kun iäkkäiden palveluja on supistettu. Ne eurot, mitä sekä virallisten että epävirallisten omaishoitajien aseman parantamiseen sijoitettaisiin, tulisivat varmasti monin verroin takaisin pienentyneinä sairaalapäivien lukuina ja muina hoitomenoina – seka hoidettavien että hoitajien osalta.

Puhumattakaan sitten asian inhimillisestä puolesta.