Sanat kumpuavat asenteista ja ajatuksista. Ääneenkin lausuttuina ne ovat jo käyneet läpi jonkinlaisen harkinta- ja muokkausprosessin. Kirjoitettuina ne ovat yleensä jo hyvinkin harkittuja kirjoittajansa asenteiden ja ajatusten kuvaajia.

Lainaan tähän pätkän erään saksalaisen sanoja hänen vuonna 1925 ilmestyneestä Taisteluni-kirjastaan. Kirjoittaja oli tuolloin vielä vain melko pienten piirien tuntema. Myöhemmin hänestä tuli maailmankuulu:

”− − Tämä tšekkien, puolalaisten, unkarilaisten, ruteenien, serbien ja kroaattien sekasikiö, jossa kaikkialla oli läsnä inhimillisen yhteiskunnan tuhoava basilli, juutalainen – tämä koko näytelmä oli minulle vastenmielinen. − − Mitä kauemmin asuin ja elin tuossa kaupungissa, sitä kiihkeämmäksi kasvoi vihani siellä parveilevia vieraita kansallisuuksia kohtaan, jotka olivat alkaneet kiilautua tuohon saksalaisen kulttuurin vanhaan taimitarhaan.”

Jos sanojen käyttäjä on taitava, ja maaperä otollinen, sanoilla voidaan muovata vastaanottajien asenne- ja ajatusmaailmaa.

Joskus harvoin käy sitten jopa niin, että sanoja pääsee sellaiseen vaikutusvaltaiseen asemaan, että hänellä on mahdollisuus muuttaa asenteensa, ajatuksensa ja sanansa teoiksi. Saatamme nyt olla Suomessa sellaisessa tilanteessa.

Julkaistu: Salon Seudun Sanomat 19.7.2023